1: Lukukokemuksen esittely

Elämän Koreus on valikoima Eino Leinon suurimpien kokoelmien runoja. Kirjaan kootut säkeistöt ovat vuosilta 1896-1924, eli ne kattavat koko miehen elämänkaaren ja ovat täynnä ajatuksia vuosien varsilta. Lukuisten kokoelmien (Maaliskuun lauluja, Tarina Suuresta tammesta, Yökehrääjä, Sata ja yksi laulua, Tuonelan joutsen, Ajan aalloilta, Hiihtäjän virsiä, Pyhä kevät, Kangastuksia, Helkavirsiä, Simo Hurtta, Talvi-yö, Halla, Tähtitarha, Painuva päivä, Elämän koreus, Leirivalkeat, Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja, Syreenien kukkiessa, Shemeikan murhe) lisäksi mukaan on poimittu pieni osa valikoituja runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta.

Mukana on itselle tuntemattomien runojen lisäksi myös paljon vanhoja klassikoita, kuten esimerkiksi Suomen yhdeksi kauneimmaksi runoksi luokiteltu Nocturne. Tuttua otetta toi myös Eino Leinon innostus Kalevalaa ja suomalaista kansanperinnettä kohtaan, joka oli huomattavissa hyvin voimakkaana tekijänä useassa runossa.

Mielestäni kokoelmia selaillessa ja lukiessa oli mahdollista huomata myös runoilijan omat elämänvaiheet, niiden kulku ja kulloisetkin tunteet. Teeman ja aiheiden vaihtelu niin elämän iloista ja rakkaudesta aina ikävyyteen, yksinäisyyteen ja kuolemaan muokkasivat lukukokemuksesta rikkaan. Toisinaan runot jättivät paljon tulkittavaa, mutta usein pohjimmainen sanoma tai ajatus nousi lahjakkaasti esiin.

Eino Leinon tyyli on hyvin perinteinen, hän käyttää paljon vanhoja sanoja ja useita loppu- sekä alkusointuja. Hienoin asia lukemissani runoissa oli aina ehdottomasti rikas kieli, nerokkaat ilmaisut ja yksinkertaisesti upeat sanavalinnat.

Pidin eniten runoista, jotka jollain tapaa kuvittelin heti tarinan muotoon omissa ajatuksissani. Muodostuneet tarinat jäivät usein arvuutteleviksi ja aavistuksen fantasiamaisiksi saduiksi, joiden värikkäät mutta herkät miljööt maalasin mieleeni. Etenkin talven ihmemaat ja tähtisadut olivat mielestäni koko kirjan kauneinta kuultavaa, joiden pohjalta tuntui itsekin pääsevänsä osaksi satumaista maailmaa.

Eino Leino - Tähtitarha

Kuljen, kuljen kummallista,

tietä tähtitarhan,

sadan saanut surman suitse,

haavehen ja harhan.

Täällä eivät piikit pistä,

jolta haavat okaan,

täällä voi vain nousta, nousta,

eikä mennä lokaan.

Tääll' on käydä turvallista

tuollapuolen vihan,

yläpuolla yön ja hallan,

taivastietä ihan.

Päätä huimaa katsellessa

maailmoita alla,

hurmaa kahta kaunihimmin

toiset korkealla.

Ensi kerran elämässä

elän rinnan rauhaa,

sopusoinnuin suurta unta,

laulun mieltä lauhaa.

Eino Leino - Yli metsän koitti jo päivän koi

Yli metsän koitti jo päivän koi,

ku nurmella neitonen kulki,

kukat kukkivat auki ja umput loi,

jotk' eilen illalla sulki.

Ja neitonen nuori se nurmella vain, 

niin hiljaa hiljaa astui,

ja kukkaset hyökkäsi kuiskuttain,

kuin kasteesta helmat kastui.

Eino Leino - Juhannus

Minä avaan sydämeni selälleen

ja annan päivän paistaa,

minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjaa maistaa.

Minun mielessäni on juhannus,

ja juhla ja minttumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.